Vuonna 1937 kuolleen ahvenanmaalaisen Joel Petterssonin omaperäinen proosa on vailla vertailukohtia kirjallisuudessamme. Nuoren pojan ripillepääsyn kuvauksen ja sen lomaan siroteltujen pikkutarinoiden kautta hän tarkastelee ympäröivän kylän elämää ja ihmisiä tavalla, jossa on mystistä elämänriemua ja ikuisen nuoruuden kaipausta, mutta myös saarnan jykevyyttä ja ylevyyttä. Runollisuus, lempeä satiiri ja hätkähdyttävän rikas kuvakieli todistavat Petterssonin väkevässä proosassa taianomaisella tavalla uutta ylespätevyyttä.
Päätöskertomus jalomielinen kreivi kasvaa sadunomaisesta aloituksesta lähes surrealistiseksi kauhutarinaksi, kirjailijan omaa taiteilijankohtaloa aavistelevaksi näyksi.
Kirjailijaa vuosia tutkinut Ralf Svenblad on toimittanut teoksen alkuperäiskäsikirjoituksesta, joka on kirjoitettu vuonna 1920 tai 1921. Hän on myös laatinut teoksen Joel Petterssonin elämänvaiheita esittelevän johdannon.
Vuonna 1937 kuolleen ahvenanmaalaisen Joel Petterssonin omaperäinen proosa on vailla vertailukohtia kirjallisuudessamme. Nuoren pojan ripillepääsyn kuvauksen ja sen lomaan siroteltujen pikkutarinoiden kautta hän tarkastelee ympäröivän kylän elämää ja ihmisiä tavalla, jossa on mystistä elämänriemua ja ikuisen nuoruuden kaipausta, mutta myös saarnan jykevyyttä ja ylevyyttä. Runollisuus, lempeä satiiri ja hätkähdyttävän rikas kuvakieli todistavat Petterssonin väkevässä proosassa taianomaisella tavalla uutta ylespätevyyttä.
Päätöskertomus jalomielinen kreivi kasvaa sadunomaisesta aloituksesta lähes surrealistiseksi kauhutarinaksi, kirjailijan omaa taiteilijankohtaloa aavistelevaksi näyksi.
Kirjailijaa vuosia tutkinut Ralf Svenblad on toimittanut teoksen alkuperäiskäsikirjoituksesta, joka on kirjoitettu vuonna 1920 tai 1921. Hän on myös laatinut teoksen Joel Petterssonin elämänvaiheita esittelevän johdannon.