Raparperisyrän on Heli Laaksosen toinen lounaismurteinen runokokoelma. Se jatkaa siitä, mihin ensimmäinen kokoelma ”Pulu uis” jäi. Nyt runoilija on päässyt pois Helsingistä. Kielessä on rutkasti huumoria ajatuksen lomassa. Hauskaa on myös se, että runojen murre voi vahingossa jäädä päälle runokirjan lukemisen jälkeen. Aiheina on ainakin luonto, ”mettä”, hiljaisuuden ja tekemättömyyden ylistys , Laitila ja lähiseudut ja ihmiskohtalot. Oli sinkku tai ei, hyviä ohjeita parilliseen elämään löytyy kasapäin osastosta ”Vinkei yksinäisil miähil ja naisil”. Jopa kirjastotädit saavat osansa: ”Vinkei yksinäisil miähil 2”. ”Men ohkasem palentuvaisen kirjastotätin täki al Vonnekuti hajussi lakanoihi väärimpuali kylmäk kintu syränt vaste, nii et nee huamamat sulava ja ruppeva näkkemä unt, misä o niimpal hyllyi et joka kirjal oma, oo mikä uni.”
Raparperisyrän on Heli Laaksosen toinen lounaismurteinen runokokoelma. Se jatkaa siitä, mihin ensimmäinen kokoelma ”Pulu uis” jäi. Nyt runoilija on päässyt pois Helsingistä. Kielessä on rutkasti huumoria ajatuksen lomassa. Hauskaa on myös se, että runojen murre voi vahingossa jäädä päälle runokirjan lukemisen jälkeen. Aiheina on ainakin luonto, ”mettä”, hiljaisuuden ja tekemättömyyden ylistys , Laitila ja lähiseudut ja ihmiskohtalot. Oli sinkku tai ei, hyviä ohjeita parilliseen elämään löytyy kasapäin osastosta ”Vinkei yksinäisil miähil ja naisil”. Jopa kirjastotädit saavat osansa: ”Vinkei yksinäisil miähil 2”. ”Men ohkasem palentuvaisen kirjastotätin täki al Vonnekuti hajussi lakanoihi väärimpuali kylmäk kintu syränt vaste, nii et nee huamamat sulava ja ruppeva näkkemä unt, misä o niimpal hyllyi et joka kirjal oma, oo mikä uni.”