Peter Mickwitz on suomenruotsalaisen runouden persoonallisimpia edustajia. Mickwitz elää kolmen kirjallisuusperinteen leikkauskohdassa. Hän on suomenruotsalainen runoilija, joka ottaa vaikutteita niin riikinruotsalaisesta kuin suomenkielisestä runoudesta. Hän tutkii runoissaan kieltä ja tapoja joilla todellisuus muuttuu kielenkäytöksi. Mickwitzin runokieli on sanaleikkejä, toistoa, uudissanoja, manaavaa rytminkuljetusta ja keskeneräisiä lauseita. Sanat leikkivät, sulavat toistensa lomaan, perspektiivit vaihtuvat häkellyttävän luontevasti läheltä nähdyn ja kaukaa tarkkaillun välillä, huoneesta avaruuteen. Mickwitzillä on suggestiivinen taito hämmentää sanoja vaikkapa niin, että hetki ja ikuisuus limittyvät toisiinsa erittäin luontevalla tavalla. Mickwitzille runo on omalakinen todellisuutensa ja itsenäinen olento, se voi olla kuin valas joka nielaisee lukijan sisäänsä tai ehkäpä rakennus, tila, jossa painovoiman lait eivät päde mutta jossa ihmistä heittelee vaikkapa rakkauden voima.
Peter Mickwitz on suomenruotsalaisen runouden persoonallisimpia edustajia. Mickwitz elää kolmen kirjallisuusperinteen leikkauskohdassa. Hän on suomenruotsalainen runoilija, joka ottaa vaikutteita niin riikinruotsalaisesta kuin suomenkielisestä runoudesta. Hän tutkii runoissaan kieltä ja tapoja joilla todellisuus muuttuu kielenkäytöksi. Mickwitzin runokieli on sanaleikkejä, toistoa, uudissanoja, manaavaa rytminkuljetusta ja keskeneräisiä lauseita. Sanat leikkivät, sulavat toistensa lomaan, perspektiivit vaihtuvat häkellyttävän luontevasti läheltä nähdyn ja kaukaa tarkkaillun välillä, huoneesta avaruuteen. Mickwitzillä on suggestiivinen taito hämmentää sanoja vaikkapa niin, että hetki ja ikuisuus limittyvät toisiinsa erittäin luontevalla tavalla. Mickwitzille runo on omalakinen todellisuutensa ja itsenäinen olento, se voi olla kuin valas joka nielaisee lukijan sisäänsä tai ehkäpä rakennus, tila, jossa painovoiman lait eivät päde mutta jossa ihmistä heittelee vaikkapa rakkauden voima.