Jotkut ihmiset tarvitsevat
vihanpitoa. Heillä
ei ole muuta voimaa kuin se,
minkä viha antaa.
Håvard pelkää. Pelko
on kirkasta näkemistä,
valppautta, joka muistuttaa
rohkeutta. Muuta rohkeutta
ei ole. Uskallus
on vain kaipausta. Hän muutti
Torbjörnin ja Vakin alta pois
vuonon vastarannalle,
mutta leppymättömän vihollisen
saa se, joka hylkää
ystävyyden
tai vihollisuuden.
Gösta Ågrenin uudessa kokoelmassa historia ja saagojen omaperäiset tulkinnat asettuvat voimalliseen dialogiin tämänpäiväisen elämän kanssa. Drangan mietityissä ja kiteytyneissä elämänkuvissa lukijan on mahdollista peilata itseään ja syviä tuntojaan.
Jotkut ihmiset tarvitsevat
vihanpitoa. Heillä
ei ole muuta voimaa kuin se,
minkä viha antaa.
Håvard pelkää. Pelko
on kirkasta näkemistä,
valppautta, joka muistuttaa
rohkeutta. Muuta rohkeutta
ei ole. Uskallus
on vain kaipausta. Hän muutti
Torbjörnin ja Vakin alta pois
vuonon vastarannalle,
mutta leppymättömän vihollisen
saa se, joka hylkää
ystävyyden
tai vihollisuuden.
Gösta Ågrenin uudessa kokoelmassa historia ja saagojen omaperäiset tulkinnat asettuvat voimalliseen dialogiin tämänpäiväisen elämän kanssa. Drangan mietityissä ja kiteytyneissä elämänkuvissa lukijan on mahdollista peilata itseään ja syviä tuntojaan.