"Nämä kolme runoilijaa kirjoittavat elämän sitkeydestä: miten se suojautuu 'tosiasiain' ja niiden käyttäjien kaavamaisuutta ja pakkoa vastaan. Heillä on kaikilla mielessään tunteen ja ajatuksen sopusointu, keskitie, elämän ykseys.
Martinson ja Enckell kirjoittivat runoelmansa toisen maailmansodan päättymisen aikoihin. Ne ovat lyyris-filosofisia elämäntaseita asioista jotka häviävät ja jotka pitävät. Neljännesvuosisataa myöhemmin kirjoittaa Warburston samanhenkisten perustuntojen pohjalta poleemisesti: luonnollisen elämän monimuotoisuuden ja jatkuvuuden puolesta ideologisen ja teknologisen väkivallan yhä uhatessa."
Koostuu ruotsinkielisistä teksteistä:
Leve revisionismerna; Li Kan talar under trädet; Li Kan uttalar sig om tuppar; Li Tis råd; Li Kans rädsla; Li Kan tar avsked under trädet; O spång av mellanord
"Nämä kolme runoilijaa kirjoittavat elämän sitkeydestä: miten se suojautuu 'tosiasiain' ja niiden käyttäjien kaavamaisuutta ja pakkoa vastaan. Heillä on kaikilla mielessään tunteen ja ajatuksen sopusointu, keskitie, elämän ykseys.
Martinson ja Enckell kirjoittivat runoelmansa toisen maailmansodan päättymisen aikoihin. Ne ovat lyyris-filosofisia elämäntaseita asioista jotka häviävät ja jotka pitävät. Neljännesvuosisataa myöhemmin kirjoittaa Warburston samanhenkisten perustuntojen pohjalta poleemisesti: luonnollisen elämän monimuotoisuuden ja jatkuvuuden puolesta ideologisen ja teknologisen väkivallan yhä uhatessa."
Koostuu ruotsinkielisistä teksteistä:
Leve revisionismerna; Li Kan talar under trädet; Li Kan uttalar sig om tuppar; Li Tis råd; Li Kans rädsla; Li Kan tar avsked under trädet; O spång av mellanord