Take away on runoteos kuolemasta. Lempeä, ironinen, makaaberi. Kuolemassa kieli muuttuu: pilkut eivät enää pysäytä : kaksoispiste liimautuu lopullisen ajatuksen ruumiiseen. Runo avautuu Rorschachin musteläiskäksi, liihottaaaukeaman yli tai puristuu tiiviiksi kuin arkku. Kuolemasta ei saa puhua, siksi siitä on pakko kirjoittaa, se on suurin elossa oleva klisee.
Teos on Tuija Välipakan kolmas runokokoelma. Esikoinen käsitteli naiseutta, seksuaalisuutta ja naisen paikkaa sukupolvien ketjussa, toisessa kokoelmassa hän tutki sirkuksen kehysten lävitse olemisen pelkoa, ilmestymisen ja katoamisen teemoja sekä järjestyksen alla lymyävää kaaosta.
Take away on runoteos kuolemasta. Lempeä, ironinen, makaaberi. Kuolemassa kieli muuttuu: pilkut eivät enää pysäytä : kaksoispiste liimautuu lopullisen ajatuksen ruumiiseen. Runo avautuu Rorschachin musteläiskäksi, liihottaaaukeaman yli tai puristuu tiiviiksi kuin arkku. Kuolemasta ei saa puhua, siksi siitä on pakko kirjoittaa, se on suurin elossa oleva klisee.
Teos on Tuija Välipakan kolmas runokokoelma. Esikoinen käsitteli naiseutta, seksuaalisuutta ja naisen paikkaa sukupolvien ketjussa, toisessa kokoelmassa hän tutki sirkuksen kehysten lävitse olemisen pelkoa, ilmestymisen ja katoamisen teemoja sekä järjestyksen alla lymyävää kaaosta.