Kangastuksia / Talvi-yö / Halla / Tähtitarha

0/5 ( ratings)

...Mut tuonen nielu näin meille vastahan irvistää: Vain sortuen, vain murtuen tuo itsensä ilmi hieno sielu. YKSILÖN MURHE. Pisara olin, mereen tulin, tahdon taas pisaraksi tulla. Iloita, surra, miten mieli käskee, ettei kukaan näe eikä kuule. Ah, en saata enää! Oma maailma olin, nyt soitan kera suuren orkesterin. Käy sitkat säikeet sydämestä sydämeen, mun vereni lyö tuhansien tahtiin. Pyrin ennen mereen, nyt siitä pois päästä on sieluni ijäinen autuus. Mitä auttaa minua, jos meri on vankka, kun vaan olen meren murto-osa? Ei kunnia suuri, jos voittaa, kaatuu mies sotisopa miljoonan kanssa. Ma humista tahdon kuin vuorihonka yksin alla aution taivaan. Ma taistella tahdon kuin metsäkoski yksin halki tiettömän tienoon. Ma sammua tahdon kuin tähdenlento tien viitaten erämaan lampeen. Ah, en voi, en saata! Ma elämään tulin, nyt täytyy mun elon laine olla. ELEGIA. Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini. Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät. Notkosta nousin. Taasko on painua tieni? Toivoni tuskaton tuokio pieni. Tiedän rauha mulle on mullassa suotu. Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, jää kauneuden voimaton kaipuu. Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat. Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat. Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, haavehen kullat mieleni murheella maksoin. Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka! Liikako lienee pantukin paatinen taakka? Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima? Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima. Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat, katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat? Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen? Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen? Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! Kaikuvi kannel;...